Jaana ja koirat

Kuvat eivät olleetkaan hävinneet bittiavaruuteen:)

Ehtisin klikkaamaan jo monen monta nappulaa ja poistamaan muutamia kuvia:(, hätistelemää blogini tukifoorumin ylläpitäjiä, ym…..

Loin jo pari uutta blogia, mutta taidan pysyä tässä vanhassa;)

Kaikki kuvat hävinneet bittiavaruuteen:(

Tänään piti ratsastaa kentällä , mutta lunta oli alakentällä sen verran paljon

,että Linda päättikin viedä meidät maastoon ratsastamaan.

Ihanan valoisaa vielä viiden jälkeenkin, mutta pakkanen ei vain tunnu hellittävän otettansa (-15c).

Mikäs siellä hevosen selässä on istua ja ihastella maisemia. Kävellen ja ravaten ,pikkuteitä , ylä ja alamäkiä , sillan ylityksiä pellon reunaa ja……….. pelolle jossa piti kulkea traktoritie………..

Hevoset saivat tosissaan tehdä töitä että pääsivät kahlaamaa eteenpäin, yritin pitää suunnan eteenpäin sillä “tien” kummallakin puolella oli oja jonne en halunnut Vinkan ajautuvan, hevoset eivät  olisi päässeet  sieltä helposti ylös.

Linda yritti takanamme  antaa suunta käskyjä jalkaseltaan , mutta jotenkin vain Vinka alkoi uppoamaan ja Cindy-hevonen takanamme.

Oli aika jännittävä tilanne ja otin jo jalustimet pois jalasta, välillä jalakapohjani tuntuivat koskettavan hankea, mutta…….

Hyvin Vinka yritti hakea tasapainoa ja saada jalkojensa alle pitävää maata, päätimme yrittää kääntää suuntaa ja jossain vaiheessa Linda oli tullut vierellemme ja kaatui Vinkan jalkojen alle.

Vinkan piti ottaa askel ,mutta onneksi jäikin sille sijoilleen,  Linda pääsi vahingoittumatta alta pois ja me saatiin käännettyä kursimme takaisinpäin “uralle”joka oli jäänyt jälkeemme.

Jokaiselta aikamoista akrobatiaa  ja hermojen hallintaa;)

Kyllä se takaisin päin meno talille varmaan jokaiselta tuntui yhtä kevyeltä;)

Pitkästä aikaan olin ihan jäässä kun olin kotona, eikä lämmin suihkukaan aluksi tuntunut auttavan.

Mutta ajatus illan tapahtumasta ja lämmin sydämisestä hevosesta jolla  ratsastin sai oloni aika mukavaksi.

Taidan tulla ihan heppa höperöksi;)

Hevostelemassa  kerran viikossa ja kokemassa illanhämyssä elämyksellistä maastoratsastusta, taajamassa ,metsässä sekä pellolla:):)

Koirien tokotukset ovat olleet pieni muotoista aamutreeniä ennen töihin menoani.

Colan olen jättänyt  paikallemakuulle  siksi aikaa kun olen ulkona treenannut …….

Cindin kanssa tunnaria ja merkkiä.

Tällä hetkellä Cindi työstää itseänsä hyvin tikuilla vaikka vauhtia onkin kun lähetän sen tikuille. Haistelutreeniä olen otattanut harvakseltaan , olen yrittänyt vaikeuttaa vähän meidän touhua ja laittanut Cindin lempilelut tikkurivistön kumpaakin päähän, mutta ei se niistä välitä ennenkuin oma on etsitty ja palautettu:) Työmoraali on ainakin neiti Näpsällä kunnossa;)

Merkkikin on onnistunut vaikka olen vienyt noutokapulan samalle linjalle lähelle merkkiä.

En ole lähtenyt korjailemaan sen asentoa merkillä ,pääasia että menee vauhdikkaasti ja rennosti merkille.

Voiko rento olla vauhdikas?

ps.Myöskin Colan paikallamakuut ovat onnistuneet:):)

Iso kiitos Minnalle Kuvista:)

ps. poikkeahan useamminkin teelle;)